lauantai 19. toukokuuta 2018

Treeniviikonloppu

Tehoviikonloppu johon sisältynyt kahdenlaiset kuulokoiratreenit Mikin kanssa. Perjantaina treeniaiheena oli jonottaminen ja kaupassa kävely. Käytiin kauppakeskuksessa. Paljon oli porukkaa ja se hiukan hämmensi Mikiä, kun joka puolella oli ärsykkeitä ja ihmisiä. Malttoi kuitenkin kulkea vierellä eikä innostunut lapsista jotka yritti tulla lääppimään koiraa. Ensimmäisenä suunnattiin apteekkin hakemaan Domille exspot punkkiaine. Työntekijät eivät reagoineet koiraan ja saatiin rauhassa kulkea. Kassalla jonotettiin asiakkaan verran. Miki jaksoi keskittyä ja istui jalan vieressä sivulla paikoilleen koko jonotuksen ajan. Maksuvaiheessakaan ei höseltänyt vaan pysyi nätisti paikoilleen (seisoi vierellä) eikä häiriintynyt ihmisestä joka käveli läheltä ohi. Apteekin jälkeen suunnattiin ruokakauppaan johon meillä on erikseen lupa mennä. Työntekijät osasivat kohdata koiran, eli olla huomioimatta. Kaupassa ihmeteltiin rullakkoa ja kassajonossa ooteltiin nätisti. Mitä nyt kerran innostui takana olevasta ihmisestä jonka jätti kuitenkin käskystä eikä mennyt innostuminen yli. Kuten ekalla kerralla. Treenin jälkeen Miki sammui heti autohäkkiin.
Lauantaina aiheena oli ensimmäinen kahvilatreeni. Mikihän on aikaisemminkin kahvilassa seikkailut, mutta en ole kiinnittänyt koiraa sen kummemmin huomiota ja viime kerralla testasin lähtötilanteen enkä ohjannut koiraa. Seurasin ainoastaan miten reagoi vain olemiseen.

Mikille on opetettu omalle alustalle meneminen ja hyödynsin sitä ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona. Miki on siitä ihana ettei se hötkyile turhia ellei nyt jostain satunnaisesti innostu syystä x. Senpä vuoksi tuo sivulla kävely alkaa sujumaan rutiinilla sekä pystyy kävelemään läheltäkin ihmisten ohi ilman, että hyppäisi vasten moikkaamaan. Pöytään kun päästiin laitoin Mikin tuolinjalkaan kiinni hihnasta ja asetin maton lattialle. Tarjosi samantien matolle menemistä ja hengaili siinä paikoillaan. Meni itsenäisesti myös maaten makoilemaan ja katseli kiinnostuneena ohikulkevia ihmisiä pysyen kuitenkin kohteella. Pari kertaa kuuli kännykän äänenkin. Ilmaisi pienellä avustuksella ja vihjeellä. Pysyi matolla koko kahvittelun ajan. Välillä asentoa vaihdellen, mutta kävi myös maassa makoilemassa pariin otteeseen. Rauhallinen ja hihna löysällä. Vielä kuitenkin treenattava kestoa joka tulee sieltä ajan ja treenin myötä. Erinomainen suoritus ensimmäiseksi treenikerraksi ja ensimmäinen mattotreeni muualla kuin kotona ilman sen kummempia valmisteluja. Lähdettiin sillä asenteella, että laitan maton maahan ja katsotaan mitä Miki tekee. Treenin jälkeen pääsi hetkeksi nuuskuttelemaan hajuja vapaana.
Monta pientä osaa kokonaisuudessaan. Kaikkea näitä treenataan eri kerroilla; kulkeminen, jonotus, kaupoissa kulkeminen, odottaminen (kahvila tmv), ilmaisu, ääni, ihmisten kohtaaminen... Kestävyyttä ja aikaa. Yleistämistä. Rutiini. Kaiken noiden yhdistäminen asia kerrallaan.

Domin ja Mikin erot kuulokoirakoulutuksessa on mielenkiintoisia. Domi on erittäin vahvasti namilla koulutettu ja se on suoraan sanottuna niissä kiinni. Kaikki, kirjaimellisesti kaikki opetettu namittamalla ja palkkaamalla eli ohjaaja ollut namiautomaatti. Sitten on Miki. Mikille parhaiten toimii kun itse vaan pitää hihnasta kiinni ja antaa koiran ajatella. Aika ja odottaminen on ne sanat Mikin kohdalla. Mikille on palkitsevaa se työntekeminen. Sekä kerran kun on jotain oppinut niin osaa sen jatkossakin sekä yleistää nopeasti eri asioita eri tilanteisiin. Tämä ominaisuus saattaa toki myös kostautua jos menee opettamaan jonkun asian väärin. :D Parempi siis miettiä pari kertaa kunnolla ennen kuin lähtee treenaamaan asiaa x.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Frisbeekaksikko

Kevät jo pitkällä. Kesähän kohta on jo. Tarkoittaa myös frisbeelättyjen kaivamista varastosta. On tullut käytyä kentällä heittelee noin kerran viikossa. Molempien kanssa. Domilla menee moni heitoista ohi. Täytyy alkaa heittelemään tarkemmin ja antaa Domille äänivihjeitä. Äänifrisbeekin rakennettu. Domi kuitenkin nauttii fribailusta kuten aina ennenkin, vaikka aina ei kerkeä näkemään kunnolla missä se kiekko menee. Vauhtia riittää ja kuolajojot lentää. Vähän houkuttelisi vielä kerran lähteä kisoihin. Ennen kuin se on täysin mahdotonta. Olettaen tietysti, että saadaan heitot toimimaan niin, että Domi saa suurimman osan heitoista kiinni.
Miki opettelee alkeishommia. Miki osaa kiertää selän takaa, hypätä jalan yli ja kiivetä selkään. Kiekon se osaa napata kädestä suoraan, selän takaa kiertäen ja juosta rollereiden perässä. Palautus onnistuu useimmiten oikein hienosti. Vielä mietinnässä treenaisiko kisakuntoon (pituus-/tarkkuusheitto) tälle vuodelle vai saako odottaa ensi vuoteen ja kehittyä rauhassa lajissa.

Viikon päästä lähtee molemmat koirat hoitoon, kun omistaja vaihteeksi leikkauspöydällä. Miki lähtee kasvattajalle ja Domi jää Lappeenrantaan. Sen jälkeen aloitetaan tosissaan tekemään hommia kuulokoirakoulutuksen eteen ja siinä samalla fribaillaan. Ehkäpä voisi suunnitella kesääkin.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Oppipoika

Ettei elämä käy liian tylsäksi, niin Miki päätti ryhtyä kuulokoiraksi ja aloitti koulutuksen. Domi on jäämässä eläkkeelle ja ei ole enää vuoteen kulkenut aktiivisesti mukana, koska näkökyky vaikuttaa jonkun verran. Kolmatta koiraa ei ole toistaiseksi tulossa. Otetaan haaste vastaan ja katsotaan mitä Mikistä tulee. Koirasta ei jää kiinni, ohjaajalla kehittämisen varaa.

Miki aloitti ilmaisutreenit 25.maaliskuuta. Ilmaisutavaksi valikoitui tassulla läpsäisy. Huom. läpsäisy, ei raapiminen. Aika näyttää muuttuuko raapimiseksi. Toivottavasti ei, mutta ohjaajaa saa syyttää kun tiedostaa mitä voi tapahtua ja silti aikoo vielä kokeilla. Kenties kolmas kerta toden sanoo sitten joskus? :D Läpsy tuli luonnostaan ja oppi nopeasti yhdistämään käsimerkkiin. Olen myös kokeillut eri ääniä Mikillä; ovikello, kännykkä, palohälytin. Ensimmäinen ääni tulee olemaan kännykkä. Ilmaisua Miki osaa tarjota eri ympäristössä ja tilanteissa, isossakin häiriössä. Ilmaisu- ja äänitreenien lisäksi Miki on harjoitellut omalla paikalla olemista (oma treenimatto). Ollaan myös käyty ahkerasti harjoittelemassa kulkemista kauppakeskuksessa. Haluan opettaa Mikin kulkemaan jalan vieressä kun ollaan sisätiloissa. Myös yhdessä ruokakaupassa ollaan keretty käymään, kun Miki sai pääsyluvan, kiitos Domin. Miki osaa yhdistää ilmaisun yhteen ääneen ja osaa sen eri ympäristöissä, kunhan häiriö ei ole liian suuri.
Tällä hetkellä heikkoutena on ihmisiä vasten pomppiminen (hupsista keikkaa) ja satunnainen pörinä ohikulkeville koirille  (koko ajan parempaan päin).
Vahvuuksina rauhallisuus sekä tasaisuus ja vaikka innostuu helposti uusista ihmisistä, niin kyllästyy nopeasti eikä reagoi ärsykkeisiin kunhan malttaa keskittyä (aika tekee varmasti tehtävänsä kun kasvaa ja kehittyy). Miki ei myöskään vedä hihnassa. Kahvilatilanteessa ei kykene vielä rauhoittumaan makoilemaan, mutta sitä ei sille ole opetettu. Seisoo/istuu ja katselee vain ympärilleen. Ei hösellä tai yritä hyppiä pöytää vasten eikä kerjää.

Teoriassa voisi olla ympäristötestivalmis tämänkin vuoden puolella, mutta ei pidetä kiirettä ja katsellaan miten etenee. Tänä vuonna, ensi vuonna tai kenties parin vuoden päästä.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Näyttelypuudeli - Saimaa Easter Dog Show

Miki kävi Imatran KR ja KV näyttelyissä pyörähtämässä (perjantai ja lauantai). Molempina päivinä 3 karvallista ja yksi naku. 

Perjantaina kehä alkoi näillä vasta puolenpäivän jälkeen. Jonkun aikaa siinä sai ootella. Miki odotteli häkissään ja oikein rauhallisesti olikin. Kulki myös nätisti näyttelypaikalla. Tuomarina Paavo Mattila. Kehässä ei kerennyt hirveästi asettelemaan koko koiraa pöydälle kun saikin jo juosta ympäri ja edestakaisin. Pu-kehässä pomppufiiliksellä ja olisi vaan halunnut leikkiä kavereiden kanssa, kun ei ole hirveästi tottunut siihen, että joku tulee takana (olisi ehkä syytä harjoitella).

Paavo Mattila
"Hyvin rakentunut uros. Hyvänmallinen pää. Kaunis ilme ja korvat. Hyvä runko. Erittäin hyvät raajat. Liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne."
JUN ERI SA PU3

Urokset järjestyksessä 1-3

Perjantaina valioitui Suomen ensimmäiset karvalliset amerikankarvatonterrierit; Caa-Allepo Hurrikaani "Remu" ja Caa-Allepo Thera "Milka". ONNEA! :)

Lauantaina kehä alkoi heti klo 10 ja Miki ensimmäisenä koirana. Väsynyt junnukoira ja vieressä ranskiskehä ja Miki ei oikein ymmärrä muita lyttykuonoja (oma lyttykuonokamu on paras ja se riittää Mikille), mutta onneksi tottui ja oppi olemaan välittämättä. Omaan kehään siis päästiin nätisti. Tällä kertaa Miki sai seisoa pöydällä kauemmin ja hyvä ettei sinne itse hypännyt kun niin innoissaan. Ei siis ainakaan enää jännittänyt pöytää yhtään. Tuomarina Leni Finne. Miki olisi voinut myös kiivetä tuomarin syliin vähän pussailemaan ja tuomarilla oleva vinkulelu se vasta mielenkiintoinen olikin junnupojan mielestä. Sai unohtaa namin näyttämisen ja kiitin itseäni, että Miki on opetettu myös seisomaan niin, että pidän käsillä kiinni. Kävelykin alkoi sujumaan ja sain itsekin sopivan rytmin. Tulevaisuudessa todennäköisesti juostaan Mikin kanssa kunhan saadaan käännökset toimimaan. Kuono kuitenkin alkaa olemaan eteenpäin suunnattuna useammin eikä tuijota minuun namien toivossa. Loppuseisominenkin ilman nameja ja pitelin vaan pannasta kiinni, koska Miki keskittyi ympärillä oleviin koiriin ja katseli vaan niitä rauhallisesti. Väsymys painoi.

Leni Finne
"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikea linjainen pää. Kauniit tummat silmät. Oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja ja ikäisekseen erinomainen eturinta. Hieman pysty olkavarsi. Vielä melko kevyt rintakehä. Riiittävät takakulmaukset. Riittävä askelpituus."
JUN ERI SA PU1, ROP ja SERT

Ensimmäinen serti ansaittu. 
Mikin mielestä voisi ihan hyvin hypätä pöydälle ilman apua