keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tavoitteet 2018

Tälle vuodelle ei ollutkaan tavotteita listattu, kun koirasuunnitelmat meni uusiksi vuosi sitten ja tammikuussa alettiin odottamaan syntyykö karvallisia nakuja vai ei ja mitä koko vuonna tullaan edes tekemään. Domi kävi silmätarkissa ja kaihin myötä mietittiin työuran tulevaisuutta. Loppujen lopuksi kisaamiset jäi harrastuksissa. Koirafrisbeekisojen sijaan suunnattiin kuulokoiraleirille auttamaan. Tokoon ei ole minkäänlaista rutiinia tai tehty mitään järkevää treeniä. Domi on vetänyt ainoastaan ketjuja taakanvetovaljailla ja ollut vain. Opetellut pennun myötä normaalin koiran arkea ja laumaelämää. Siinäkin tietysti jo ihan tarpeeksi ja tavoitetta ollut. Domi kun ei ole sisäisesti mikään laumassa viihtyvä koira.

©Juho Pajari

DOMI
Kuulokoira
Domi pitää virkansa vielä vuoden 2018.
Vuosi 2018 olisi Domin taidontarkistusvuosi, Domi ei mene testiin.

Rally-toko/Toko
Hömppäpuuhailua omaksi huviksi.
Enemmän suunnitelmallisuutta treeneihin vaikka tokon kisakentillä Domia ei enää nähdä
Rally-tokossa olisi mahdollisuuksia alokkaassa, ehkä kisa tai kaksi kertalisenssillä jos huvittaa.

Taakanveto
Kisakuntoon jos pääkoppa ja näkökyky sen sallii
Kropanhallintatreeniä ja kunnon kohottamista.

Frisbee
Se kaikista tärkein Domille. Domi lopettaa kisauransa tyylikkäästi microkoirien freestyle suomenmestarina -16. Tarkkuuskoppailussa/pituusheitossa Domia, ehkä voidaan vielä nähdä, koska siinä pituus on aika vakio mitä heitän ja tulee vahvasti lihasmuistista joten Domi koppaa kiekot vaikka ei kunnolla näkisikään. Helppo myös auttaa äänimerkeillä. Yhtä aktiivisesti ei voida tehdä kuin aikaisemmin, koska hampaat ei kestä. Silloin tällöin.

Muuta
- skeittaaminen, varmasti ihan ykkösjuttu kesällä ja löytyy lauta niin parkkiin kuin katucruisailuun
- silmätukimus, tarkistetaan keväällä -18 kuinka paljon kaihi on edennyt
- uiminen, uimalassa ja järvessä. Domi rakastaa vedessä läträämistä ja uintia
- yritetään jatkaa temppuprojektin videointia
- Domi täyttää 7v

©Juho Pajari
MIKI
Rally-toko/Toko
Alkeistreeniä molempia lajeja ajatellen. Perusteet kuntoon. Mahdollisesti pyritään saamaan ryhmäpaikka tokotreeneistä tai sitten joku yksittäinen kurssi silloin tällöin tai ryhmätreeniä. Katsotaan saadaanko alokasluokan liikkeet opeteltua vuoden aikana. Ei kuitenkaan kisatavotteita vielä vuoden 2018 aikana ellei tilanne näytä siltä, että saattaa pärjätä.

Agility
Ryhmätreeniä omalla porukalla, koulutustunteja tai sitten tästäkin ryhmä/kurssi. Mukava olisi vielä kokeilla jonkun aikaa ennen kuin tekee päätöksen onko meidän laji vai ei. 

Näyttelyt
Ainakin parissa näyttelyssä Miki pyörähtää. Ei muuta tavotteita kuin yhdessä olemista ja kehittyä samalla itse koiranohjaajana kun opettaa uusia juttuja. Miki opettelee juoksemaan kuono eteenpäin suunnattuna ilman tokomaista tuijottelua.

Muuta
- yksinolo, tarkoitus olisi saada olemaan hiljaa yksinolot ja ahkera treenaus jatkuu ensi vuonnakin. Pari ässää löytyy vielä hihasta
- koiraohitukset, vähemmän pörinää ja enemmän rauhallisempaa mielentilaa. Hienoa edistymistä ja toivottavasti sillä linjalla jatketaan
- vapaana olo, opetellaan olemaan välittämättä muista ihmisistä ja koirista kun on vapaana
- mh-luonnekuvaus,  luonnetestiin tähdätään mutta siihen ei ikä riitä joten jos läheltä löytyy mh-luonnekuvauspäivä niin sinne sitten ensin
- frisbee, Miki on syttynyt kunnolla kiekkoihin ja aloittaakin, ehkä treenaamisen ensi vuoden puolella
- pentutreffit
- Miki täyttää 1v

Mikin lista oli vaikein. Mikillä olisi miljoona eri vaihtoehtoa ja mitään ei ole päätetty. Liikaa vaihtoehtoja ja jotain pitää karsia. Se on jo nähty ettei mitään saa aikaiseksi jos yrittää tehdä liikaa asioita kerralla. Kaikki vähän sinnepäin eikä kunnolla suunniteltua kun ei aika tai energia vaan voi riittää kaikkeen. Kaikki vetolajitkin kiinnostaisi. Niin taakanveto kuin vaikkapa potkukelkanveto talvella, mutta ehkä annetaan nuoren pojan kasvaa ja katsotaan vasta kesällä esim. pienesti taakanvetoa ja seuraavana talvena sitten kelkanvetoa. Domikin innostuisi varmasti kelkanvedosta kaverin kanssa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Näyttelypuudeli - Pohjoismaiden Voittaja

Koiramessuilla ja näyttelyssä käyty. Domi kävi pyörähtämässä kuulo- ja tukikoiraständillä hakemassa rapsutuksia. Päätyi lopulta lavalle esittämään työtaitojaan ja temppuja. Nautti maskottikoiran roolistaan ja huomiosta. Ei kuitenkaan enää viihdy jos tungosta ja meinaa jäädä alle joten mahdollisesti Domin viimeinen messarikerta, tai sitten ensi vuonna vielä vikan kerran, mutta sillä tavalla, että Domi hengaa joko autossa tai häkissä odotteluajat eikä liiku mukana ihmispaljoudessa. Nauttii kuitenkin kaikesta huomiosta minkä saa ja odottelee innolla uusia rapsuttelijoita. Kaikki ihmiset otetaan innolla vastaan. Näytöksestä suoriutui super hienosti vaikka epäilinkin kun oltiin juuri kuljettu sen ihmispaljouden läpi kun käytin koirat ulkona ja Domi sitä hiukan stressasi, mutta kun näki puhelimen ja namit niin stressi loppui siihen. Erinomaisesti kuulolla ja ilmaisi sen puhelimenkin. Samalla näytti muutaman tempunkin yleisön viihdykkeeksi. Ikä ja näkö alkaa kuitenkin jo tekemään tehtävänsä. Domi on kuitenkin kerennyt jo kiertelemään kaikenlaisia tapahtumia elämänsä aikana ja ehtinyt näkemään vaikka ja mitä.
Miki mikkelson. Tapansa mukaan iloinen hännänheiluttelija. Ryntäämässä innoissaan joka suuntaan. Ei aina ymmärtänyt kun Domia rapsuteltiin eikä päässyt riehumaan siihen sekaan. Elämä on välillä epäreilua. Ainakin yhden teinikoiran mielestä, mutta kyllä niitä rapsuttelijoita riitti Mikillekin eikä jäänyt ilman. Mikin kanssa kuitenkin keskityttiin huomion sijaa näyttelykehässä juoksenteluun. Virallisten luokkien korkkaus junnuluokassa. 

Sarantais Friend To Everyone "Miki"
Tuomari Lillian Lleton, Tanska
"9 months. Nice head, excellent bite. Good eye and ear. Nice neck. Good forechest for his age. Excellent body piece. Well made hindquarters. Good coat. Free paraller moves."
Eri pu3 sa varasert ja Pohjoismaiden Juniori Voittaja 2017

Erinomainen lopputulos ja hyvä arvostelu. Välillä oli lentoon lähdössä, mutta suurinpiirtein käveli nätisti. Sen mukaan miten on treenailtu. Varsinkin paras uros kehään oli lentävän nopea lähtö kun huudeltiin väärää numeroa tarkoittaen meitä joten äkkiä näyttelypanta takaisin kaulaan ja menoksi.
Miki malttoi seisoa paikoilleen pitkälläkin namipalkkausvälillä kehun voimalla. Pöydällä oleminenkin alkaa olemaan tutumpaa puuhaa, kun on päästy sitäkin harjoittelemaan niin näyttelypöydällä kuin erilaisilla muillakin alustoilla. Pysyi paikoilleen tuomarin käsittelynkin aikana eikä tarjoa enää istumista kovinkaan herkästi. Seisomistreeni siis tuottanut tulosta. Hampaatkin sai katsoa ongelmitta eikä tarjonnut peruuttamista (namikäsi edessä joka aiheutti alkuvaiheessa sen, että Miki alkoi tarjoamaan pöydällä peruutusta ja luopumista. Aktiivinen temppuilija). Kävelytreeniä jatketaan niin saadaan kuono eteenpäin ja mahdollisesti koko koira juoksemaan edellä. Nyt se kulkee vierellä ja tarvittaessa otan kontaktiin, koska mielummin hallinta silläkin uhalla, että liikkeet ei näytä hyvältä, kuin että kuono liimautuu maahan kiinni. Seisomisessa Miki on oppinut moneen eri tekniikkaan joita pystyn hyödyntämään tilanteen mukaan ja usein osuu nykyään takajalatkin kohdilleen vaikka sen seisottaisi vapaasti joten hirveästi ei kulu aikaa asetteluun.
©Mia Sallinen
Näyttelykehän jälkeen oli tosiaan se Domin kuulokoiranäytös ja sen jälkeen koirat pääsivät autoon turvaan, koska ihmistungos alkoi olemaan sen verran valtava ettei kojujen kiertelystä tullut mitään kun Domi ja Miki meinasi koko ajan jäädä jonkun alle. Saivat siis mennä autoon rauhoittumaan ja odottamaan hetkeksi kun kierrettiin kojut läpi. Ostoslista oli jo valmiiksi mietitty ja kaikki tuli ostettua mitä pitikin eikä yhtään ylimääräistä. Ei enää jaksa hankkia sellaista turhaa roinaa ja rompetta. Ostoslistalta löytyi Mikille PerusPomppa ja se löydettiin. Edellinen takki jäänyt ihan liian lyhyeksi ja olen tykästynyt Domin PerusPomppaan joten Miki sai itselleenkin semmoisen. Kokoa isompana ja eri värisenä, tietenkin. Hyvin säätövaraakin. Menee myöhemminkin vaikka leventyisi hiukan ja massaa tulee lisää. Takin lisäksi ostoskassiin päätyi Nutrolin iho&turkki pullo, Rauh! luita, Pedigreen hammastikkuja ja joululahjalelut molemmille.
Vilkkaan päivän jälkeen pääsivät nauttimaan hotellin pehmeästä sängystä (ja ulkona olevasta jäätävän kylmästä ja kovasta tuulesta, meinasi koirat sekä taluttaja lähteä lentoon). Illalla olivat kaksistaan hotellihuoneessa jonkun aikaa eikä sieltä ainakaan mitään huutoa kuulunut kun menin takaisin ja Miki hyppäsi sängyltä alas kun avasin oven joten varmaankin nukkunut. Ehkä alkuun hetken kitissyt ja sitten hiljentynyt. Yö sujui rauhallisesti ja molemmat nukkui sikeästi. Edes Domi ei herättänyt pyytämään ulos.

Miki lähettää onnittelutoivotukset kaikille nakuterrierikamuille hienoista tuloksista!

Vuoden isoin koiratapahtuma ohi ja sehän tarkoittaa meidän taloudessa sitä, että koirat jää pienelle talvilomalle kaikenlaisesta treenistä ja puuhailusta. Seuraavat päivät koostuu siis lenkkeilystä, leikkimisestä, syömisestä ja hengailusta. Treenipuuhia jatketaan uusien päämäärien kera ensi vuoden puolella. Sitä ennen voisi (ehkä) miettiä, mitä sitä tekee ja esim. mitkä voisi olla ne Domin vakituisemmat harrastukset/puuhailut jatkossa. Kenties sitä pähkäillään blogin puolella jossain vaiheessa.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuulumisia

Syksy muuttui talveksi ja ulkona on lunta joka toinen päivä. Miki täytti marraskuussa 9kk ja on virallisesti junnu. Sitä lähdetään juhlimaan ensi viikolla koiramessuille ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyyn. Domin voi tuttuun tapaa bongata hyötykoiraosastolta (lauantaina, klo 10-11 vink vink).
Mikin kohdalla keskitytty arkikäytökseen; ohituksiin ja yksinoloon. Ohituksissa edetään koko ajan ja oltu pöhisemättä parin päivän ajan. "Yllättävät" ja nopeat koirakohtaamiset aiheuttaa vielä reaktiota, mutta jos Miki ehtii havaitsemaan vastaantulevan koiran tarpeeksi ajoissa, se kykenee usein ohittamaan hiljaa ja rauhallisesti. Miki on muutenkin vähän tuollainen tyyppi joka tykkää katsella ja ihmetellä rauhassa maailmanmenoa. Reagoi jos tarvetta, mutta muuten ottaa kaiken erittäin rennosti.  Eikä hösellä turhia. Uros ja ihanan yksinkertainen.
Yksinolokin etenee. Hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Varmasti se työ palkitaan lopussa kun päästään siihen pisteeseen, että selviää useamman tunnin kotona rauhallisessa mielentilassa. Kotitreenit laskettavissa vielä sekunneissa. Saan kuitenkin käydä viemässä roskat rauhassa ja muuta pikkuhommaa. Autossakin ollut hiljaa, koska yksinolotreenin takia ei voi kotia jättää ettei tule suurta takapakkia joten kulkee mukana autossa toisinaan. Myös kyläpaikoissa rauhoittuu nopeammin omiin oloihinsa ja selvästi alkaa irtaantumaan enemmän eikä koko ajan seuraa perässä. Rauhoittuu jopa nukkumaan jos jää hoitoon.

Marraskuun ajan meillä oli vapaatreenioikeus halliin. Siellä tuli käytyä enimmikseen vaan juoksuttamassa koiria jos ei huvittanut kurakelit ja Domi pääsi fribailemaan. Miki on harjoitellut näyttelyhommia ja sitä, että hallissa tehdään yhdessä eikä ihmetellä muita asioita. Kerettiin myös käymään pari kertaa pentutokoryhmässä josta saatiin kivasti häiriötreeniä ja aina parkkiksella koiraohitustreeniä. Miki on alkanut kiinnostumaan kunnolla frisbeestä joten päässyt siihenkin rakentamaan alkeita. Osaa kopata kiekon ilmasta, hypätä selkään ja tehdä jalkavaultsin. Yksi päivä teki vahingossa flipinkin kun heitin kiekon Domille, mutta Miki nappasikin sen ohimennen. Flippejä ei sentään käydä kuitenkaan vielä harjoittelemaan. Terveystutkimuksia odotellen. Sitä ennen hyvä keskittyä alkeistreeniin, jokaisen lajin osalta. Tokoon liittyen Miki osaa perusasennon, hypyn alkeet, noutokapulan noston ja melkein tuomisen käteen asti, kaukot. Hallin vapaatreenioikeutta jatketaan mahdollisesti vuoden vaihduttua tai sitten mietitään jos saadaan kasaan joku agiryhmä ja käydään sitä tekemään. Aika näyttää. Ensin keskitytään messariin ja sitten menee loppuvuosi rauhallisemmin.
Domin mielestä Miki kuuluu laumaan ja seuraavat tarkasti toistensa tekemisiä. Siellä missä Domi on Mikikin ja toisinpäin. Varsinkin ulkona samojen hajujen äärellä. Domin onkin varmasti helpompi hyväksyä tuollainen aikuistumisen kynnyksellä oleva uros kuin outo pentuhajuinen pikkukoira. Miki on Domia isompi ja painoa reilu 9kg. Sisällä nukutaan ja ulkona sitten riehuvat yhdessä. Miki rakastaakin lunta ja Domi juoksee kaverin perässä. Lumi vaan pöllyää kun nuo kaksi säntää menemään pitkin metikköjä.

Domista ei sen ihmeellisempää kerrottavaa olekaan. Täyttää 6,5v nyt joulukuussa ja touhuaa samoja juttuja kuten aina ennenkin. Vilkas höseltäjä. Siinä missä Miki miettii ja tekee, Domi tekee ja vasta sitten miettii (jos miettii). Pääsee ensi keväänä uudestaan silmätarkastukseen niin selviää onko kaihi levinnyt. Ensi vuoden saa kuitenkin vielä työskennellä kuulokoirana.

Mutta palatakseni vielä tähän vuoteen ja hetkeen. Ensi viikolla koirilla taas puuhaamista kun itsenäisyyspäivänä pääsevät viihdyttämään vanhuksia ja viikonloppuna hesareissu. Lauantaina sinne messariin ja koirat pääsee viettämään hotellielämää. Domi tulee olemaan elementissään kun pääsee rapsuteltavaksi ja Miki näkee samanrotuisia kavereita (ja kasvattajaa). Seuraavan kerran palataan blogin äärelle messarin jälkeen.

lauantai 11. marraskuuta 2017