7. joulukuuta 2016

Flatti tuli taloon osa 2

Alunperin piti tulla toinen bostoni, mutta ajan kuluessa totesin, että toistaiseksi en tahdo tukea bostonien jalostusta. Ehkä jossain vaiheessa myöhemmin, koska ainakin nyt näyttää siltä että asiat alkaa muuttumaan parempaan suuntaan. Askel kerrallaan. Paljon on kuitenkin tekemistä.

Siinäpä sitä olikin miettimistä, että mikäs rotu sitten jos ei bostoni. Tykkään monesta hyvin eri tyyppisestä koirasta ja uskon pystyväni sopeutumaan monelle sopivaksi ohjaajaksi. Mutta pitihän silti päättää mitä seuraavalta koiralta haluan ja mitä haluan tehdä tarkalleen, koska ei niitä koiria kuitenkaan kokeilukappaleiksi oteta. Lähdenkö vielä kouluttamaan kuulokoiraa ja jos niin mikä rotu ja mistä asioista tingin ja mitä haluan koirasta löytyvän. Noutajat ei vielä tässä vaiheessa ollut mietinnässä, koska Domilla on vihasuhde noutajiin ja nimenomaan labbiksiin. Myös tollerit ja kultainennoutaja oli pois listalta. Flattia olin joskus miettinyt.
Mietin staffia. Hyvin saman tyyppinen bostonin kanssa. Ongelmaksi vain muodostui, että olisi todennäköisesti olemassa liian iso riski ettei siitä koskaan tulisi kuulokoiraa ainakaan tähän talouteen ja elämäntilanteeseen koska liikun paljon ja koiran on kestettävä ympäristön ärsykkeet ja kovatkin paineet toisinaan. Jos siis haluaisin kuulokoiran kouluttaa seuraavastakin.

Kaiken mietinnän ja pohdiskelun päätteeksi päädyin vuosi sitten siihen, että katsotaan flattikortti läpi. Eihän siinä mitään menetä. Aina voi vaan katsoa. Miten Domi suhtautuu flattiin? Olihan flatti kuitenkin noutajista itselleni se tutuin noutaja. Ja noutajat (labbikset pääasiassa, mutta löytyy flattejakin joukosta) on ylivertaisia hyötykoirina joten miksipä ei sitä voisi harkita vähän enemmän tosissaan? Ruotsin puolelta tuli vinkki Ninjatähden kennelistä joten ei muuta kuin viestiä menemään pilke silmäkulmassa. Kesällä käytiin koiria katsomassa. Ja vielä toisenkin kerran kun pennutkin oli syntyneet. Sitten vielä kolmannen kerran ja sitten...
Piti miettiä pentua. Joskus 1-2 vuoden kuluttua, kun Domi jää eläkkeelle. Se olisi sopiva ajankohta, mutta sillä kolmannella kerralla ilmoitettiin, että jos tiedän jonkun hyvän kodin Popille niin saa ehdottaa. Siitä se idea lähti ja heti selvittämään, että miten asia toteutuisi jos ottaisinkin sen itelleni. Saisinhan lähes valmiin koiran (peruskoulutus) ja vieläpä leikattu uros eikä sieltä vilkkaimmasta päästä. Lähtökohdathan ei parhaimmat olleet, koska tähän taloon ei toista koiraa periaatteessa saisi ottaa. Alunperin kun oli tarkoitus hoitaa ensin omat leikkaukset kokonaan pois alta, ainakin isoimmat ennen kuin muutan omilleni ja leikkauksien piti olla syksyllä. Sain työharjoittelupaikan Mustista ja Mirristä, peruin leikkaukset tältä vuodelta. Asuntohakemus menemään ja odottelua. Popi tuli yhdeksi viikonlopuksi ja pääsin testaamaan miten Domi suhtautuu flattiin. Vastaanotto oli positiivinen. Domi ei raivonnut kuten muille noutajille.

Asuntohakemuksen ja muutaman kyselyn jälkeen ehti jo miettiä, että ehtiikö sitä kämppää saada. Kovinkaan moni yksityinen vuokranantaja ei ollut kovin innoissaan koirista. Kunnes tajusin käyttää sanaa kuulokoira. Johan rupesi ihmisten mieli muuttumaan ja parista paikasta tulikin sitten vastauksia joissa ei heti tyrmätty koiraideaa. Kävin yhtä katsomassa eräs viikonloppu ja päätös oli melkeimpä siinä. Heti seuraavalla viikolla soitin ja ilmoitin, että otan kämpän. Sitten ilmoitus Popin omistajalle, että koira saa tänne tulla ja sitten odoteltiin. Popin piti tulla ekana nyt tällä viikolla ja tarkoitus oli, että lähdetään messariin, mutta messariin lähtö peruuntui ja Popi tulikin jo viime viikolla laumaan mukaan. Ensi viikolla pakataan kamat ja vaihdetaan osoitetta koirien kanssa (kaupunki pysyy samana) ja kohti uusia seikkailuita kahden täysin erilaisen koiran kanssa.

5. joulukuuta 2016

Flatti tuli taloon osa 1

Popi poppendaali. Ikää 2 vuotta. Viralliselta nimeltään Ninjatähden Black Samurai. Kotoisin Taipalsaaren suunnalta (Lappeenrannan lähellä), Ninjatähden kennelistä.
Popi muutti Domin kaveriksi ja tarkoitus olisi kouluttaa siitäkin kuulokoira jos vain soveltuu tehtävään. Se, että milloin Domi jää eläkkeelle ja Popi valmistuu virallisesti saaden kuulokoiraviran niin sitä en ole vielä miettinyt tarkemmin. Puhumattakaan siitä soveltuuko Popi loppujen lopuksi kuulokoiraksi. Sitähän kun ei voi koskaan ennustaa mistään koirasta. Popi aloittaa kuitenkin koulutuksen ja toimii ääniapulaisena (kuulokoira ilman kulkuoikeuksia) jos koulutus saadaan siihen vaiheeseen, että läpäisee käytöstestin. Muutamaan paikkaan olenkin jo saanut kulkuluvan jossa saadaan sitten harjoitella Popin kanssa.

Popi on flattimaiseen tapaan vilkas kaveri, mutta se ei enää uutta ole tässä taloudessa. Terrierin vilkkaus kun kuitenkin ihan omaa luokkaansa ja siihen verrattaessa flatin vilkkaus tuntuu mukavalta. Popi on koira joka kiihtyy kyllä nopeasti ja innostuu, mutta kun huomaa että okei ei tässä mitään ihmeellisempää tapahdukaan niin se käy maaten makoilemaan. Toivon, että tuo käytös siirtyy myös sitten työhönkin, koska kuulokoiran elämä ainakin tässä taloudessa on aika paljon odottelua koiran osalta. Kahvilassa makoilua, kaupoissa hengailua ja muita paikkoja ja tilanteita missä pitää vaan olla ja ihmetellä maailman menoa. Ja siinä missä löytyy rauhoittumistaito niin tottakai sitä poweriakin löytyy kun pääsee hommia tekemään. Varsinkin jos kyse on noutohommista tai vaikkapa frisbeestä joka vie voiton palloistakin (kokeiltu on). Oikeastaan kaikki tekeminen on super siistiä Popin mielestä. Ihan sama mitä tehdään tai minne mennään tai miten kökkö keli ois ulkona niin flatilla on aina kivaa.
Popi innostuu ihmisistä kuten Domikin, mutta osaa rauhoittua ja antaa asian olla paljon nopeammin. Ja jos tehdään hommia niin silloin ei huomata häiriötekijöitä vaan keskitytään siihen mitä tehdään.
Toistaiseksi en Popista hirveästi huonoja puolia löydä. Ainoa asia mihin tällä hetkellä pitäisi puuttua tai tarkemmin sanottuna miettiä että mitä aikoo asialle tehdä on esim. hihnassa "vetäminen". En sanoisi, että se vetää hihnassa (siinä määritelmässä miten Domi menee), mutta semmoinen pieni kevyt veto. Itseäni ei edelleenkää häiritse, mutta ehkä testitilanteen kannalta olisi parempi nyt vaan puuttua siihen hihnassa kulkemiseen heti ja opettaa kulkemaan hihna löysällä tilanteessa kuin tilanteessa. Onneksi on nopeasti oppiva koira ja ottaa opetusta ja palautetta vastaan hienosti. Ahneella koiralla ruoka motivoi hienosti, mutta paras palkka on tekeminen ja lelutkin on tosi kivoja. Varsinkin ne pallot ja frisbeet (kuka yllättyy).

Ja jottei ihan Popihöpinäksi mene niin Domistakin juttua. Domi ja Popi on hyvin ruvennut sopeutumaan tilanteeseen ja toisiinsa. Molemmille iso muutos. Popi on elännyt isommassa laumassa ennen ja Domi taas on luonteeltaan enemmänkin sellainen "yksinäinen susi" joka viihtyy yksinään, mutta se kaveri on sittenkin ihan kiva. Ainakin niin kauan kunnes se ei varasta leluja. Lenkeillä kävelevät vierekkäin ja nuuskuttelevat samat hajut, vapaana ollessaan menevät yhdessä joka paikkaan ja Domikin on innostunut juoksemaan enemmän muuten vaan mettälenkeillä, kun ennenhän se liikkui vaan parin metrin säteellä ettei vaan omistaja katoa mihinkään. Nyt ne viilettää molemmat menemään ties missä. Tallessa kuitenkin pysyvät ja pilli on täydellinen apuväline. Puhallus pilliin ja molemmat juoksee täysiä luokse. Namitkin syödään jo sulassa sovussa vaikka molemmat onkin ahneita ja tarkkoja omasta ruuastaan. Ruokailutkin onnistuu samassa tilassa. Ainoastaan luiden syömisen ajaksi pistän erilleen varmuuden vuoksi. Lelutkin otettu pois lattioilta toistaiseksi. Saavat ensin tottua tuntemaan toisensa paremmin ja lisätään sitten myöhemmin uusia häiriötekijöitä ja asioita mukaan arkeen jotka ehkä voisi provosoida tällä hetkellä liikaa.

Sellainen tarina tähän alkuun. Miten ja miksi roduksi valikoitui noutaja ja nimenomaan flatti niin raapustellaan siitä toisella kertaa. Blogi tulee kuitenkin jatkossa käsittelemään molempia koiria. Domin bostonipuuhailuja ja työkoiran arkea sekä Popin koulutusta ja sen etenemistä. Popi käy tulevaisuudessa myös taippareissa joten noutajatreenihommiakin tiedossa tänne blogiin.
Ensi viikolla koirille tiedossa lisää muutoksia elämään kun muutan omilleni.

18. marraskuuta 2016

Pikapäivitys

Pari viikkoa jos vielä jaksetaan blogin hiljaiseloa. Sen jälkeen tulee täälläkin olemaan enemmän juttua ja tarinaa vähän kaikesta mahdollisesta. Banneri ja uusi välilehti kertoneen yhden osan siitä kaikesta.