Domi on ollut onnellinen, koska on päässyt kulkemaan niin paljon mukana kiitos kuulokoiraviran. Domi on elänyt tosi pienen osan elämästään ns. normaalin koiran elämää. Kun Domi tuli niin se tuli ihan tavalliseksi seurakoiraksi. Se jäi kotia yksin kun lähdin kouluun (aloitin ammattikoulun) ja muut lähti töihin. Noin vuoden ajan se vietti yksinolot kuten moni muukin koira. Sen jälkeen omat koulupäivät vaan lyheni ja äiti tekee kolmivuorotyötä joten Domin yksinolot oli 1-4h, joskus harvoin +6h. Parin vuoden iässä Domi aloitti kuulokoirakoulutuksen ja sain koulusta luvan ottaa Domin välillä mukaani. Ja sitten tuli kuvioihin myös ajokortti. Siitä lähtien Domi on kulkenut mukana mahdollisimman paljon.
Huomisesta lähtien Domi elää normaalin koiran elämää ainakin toistaiseksi ja määrittelemättömän ajan. Aloitan työt ja teen täyttä päivää. Domi on ensimmäistä kertaa, vuosiin kotona jonakin päivänä sen +7-8h. Toki, koska edelleen kotona asun toistaiseksi ja äiti tekee kolmivuorotyötä joten on päiviä jolloin yksinoloa tulee vain muutama hassu tunti ja välillä Domi kyläilee viihdyttämässä mummia. Ehkä joskus otan töihinkin mukaan, mutta töissä se ei kuitenkaan tule säännöllisesti olemaan vaikka sen saisin ottaa. Domi tuskin arvostaa aamuherätyksiä ja aamulenkkejä, mutta saa niihin tottua nyt. :D Yksinolon osalta tuskin tulee ongelmaa. Ei ole koskaan ennenkää ollut ongelma jos tarvinnut jättää johonkin yksin. Vaikka ei ole säännöllisesti ollut pitkiä aikoja yksin niin osaa tarvittaessa olla. Ovi kun pamahtaa kiinni niin Domi kaivautuu peiton alle nukkumaan ja nauttii hetken hiljaisuudesta. Ehkä tekee jopa hyvää kun ei koko ajan sitä aktiviteettia ole vaan pääsee rentoutumaan kunnolla työstä ja harrastuksista.
Uskon, että toisenlaisen rytmin myötä myös treenit rytmittyy paremmin ja niistä tulee tehokkaampia kun joutuu jopa miettimään mitä tekee kun aika on rajallista ja vuorokausista loppuu tunnit kesken. Joten sitten kun ollaan vapaalla niin sitten tehdään täysillä kaikkea mahdollista kuten koirakamujen treffailua, uimista uimalassa, mettäilyä, peltoilua, tokoilua, frisbeetä, taakanvetoa ja mitä kaikkea meidän puuhalistalle kuuluukaan. Kaikkea mahdollista. Siinä onkin tarpeeksi suunniteltavaa, että mitä tekee milloinkin kun ei kaikkea voi samaan aikaan tehdä. Puhumattakaan Domin työhommista. Tietysti Domi on edelleen iloisessa asemassa, koska jos työpäivän päätteeksi pitäisi vielä käydä kaupassa tai muuta menoa niin voin vaan napata Domin mukaan eikä tule ylimääräistä yksinoloaikaa. Ei siis tarvitse miettiä mitä sitä voi töiden jälkeen tehdä kun koira on kotona. Voin vaan hakea Domin kyytiin. Yksi syy miksi nautin vielä toistaiseksi vain Domin kanssa elämisestä ja toisen koiran ajankohta ei ole vielä.
Innolla siis kohti uutta.
Ensi viikolla tiedossa kuvapläjäys eilisestä peltoilusta jossa Domi rälläsi Neron kanssa sekä ehkä vähän höpinää kuulokoirahommista videoiden kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti