maanantai 24. lokakuuta 2016

Viikonloppuvierailija

Saatte nauttia kännykuvista, kun en kameran kanssa jaksanut kikkailla, koska keskityin olennaiseen.
Ja samalla terve vaan myös blogin puolelle. Tällä kertaa pari sanaa eikä vain pelkkiä kuvia. Facebook-seuraajille jo vanhaa tietoa.
Flatti tuli kylään. Hän on nimeltään Popi. Uros, 2v. Tuli tutustumaan Domiin ja katsoin miten selviävät vai syövätkö toisensa ja, että miten sitä itse osaa käsitellä täysin erilaista koiraa. Miksi? Jos kortit jaetaan oikein ja kaikki menee hyvin niin Domi saattaa saada kaverin nopeammin kuin oli tarkoitus, tai sitten jäämme odottelemaan pentua (joka on muuten flatti). Aika näyttää. Viikko kerrallaan ja selviää monikin asia.
Rotuvaihtoehto tulee varmaan yllätyksenä monelle. Seuraavasta koirasta tulee myös kuulokoira joten ajattelin suosiolla siirtyä noutajiin, koska ovat ihan syystä hyötykoirina ykkösiä. Toki yhtäkään flattia ei vielä kuulokoirana ole, mutta kaikki on mahdollista. Onhan Domikin kuulokoira ja ensimmäinen bostoni siinä hommassa. Palataan kuitenkin rotuvalintaan ja muutenkin koko touhuun syvällisemmin joskus toisten, kun sen ajankohta on.

Mutta siihen viikonloppuun. Popi tuli perjantaina päivällä. Domi odotti makkarissa ja Popi sai rauhassa tutustua asuntoon ja nuuskutella hajuja ilman, että Domi on provosoimassa ja pomppimassa. Popi rauhoittui nopeasti aloilleen joten Domi pääsi pois huoneesta ja koirat tutustuivat toisiinsa. Pieni jännittynyt fiilis Domilla ja vähän toisen kyttäämistä, mutta ei mitään suurempaa. Hämillään molemmat. Flatti ei ymmärtänyt vielä bostonin elekieltä ja Domilla on vihasuhde noutajiin. Joten ei muuta kuin koirat hihnoihin ja ulos lenkille purkamaan suurin jännite. Heitettiin lyhyt lenkki ja molemmat rentoutui sillä aikaa. Loppui se toisen kyräily ja kyttääminen. Sen jälkeen makoilivat sisällä rauhallisesti ja nukkuivat. Illalla lähdettiin Popin kanssa uimalaan kaverin ja hänen noutajan kanssa. Domi sai jäädä kotia jalkansa vuoksi. Noutajilla oli hauskaa keskenään ja väsytti sopivasti Popiakin. Uimisen jälkeen kello olikin jo sen verran, että oli aika keksiä Domillekin tekemistä ja lähdettiin heittää iltalenkki. Tunnin iltalenkki tehtiin ja koirat alkoi jo lämmetä toisilleen. Nuuskuttelivat samoja hajuja ja kulkivat jopa pienen pätkän vierekkäin. Sen jälkeen olikin hyvä käydä nukkumaan porukalla. Domi sänkyyn viereen peiton alle ja Popi lattialle.
Ensimmäinen yö sujui ihmeellisen rauhallisesti. Yleensä vähän levotonta Domin osalta jos jotain muutoksia niin ei nuku välttämättä ekaa yötä niin sikeästi, mutta nyt nukuin ainakin itse aamuun asti ilman heräämistä joten kaipa ne koiratkin olleet ihan tasaisesti. Toki nukuin tarkoituksella kuuleva korva tyynyä vasten joten mistäpä minä tiedän. Ensimmäisestä näystä päätellen kuitenkin kaikki oli hyvin. Popi nimittäin löytyi sängystä. Sängystä joka on Domin nukkumapaikka ja Domi on tarkka omasta reviiristä. Domi oli ollut ihan hiljaa ja tuhisi tyytyväisenä edelleen peiton alla. Omg. Domi oli siis todellakin sujut jo kaverinsa suhteen.
Aamupalan valmistusta kyttäsivät yhdessä. Edelleen sovussa vaikka ruoka kiihdyttää molempia. Koirat kuitenkin söi eri aikaan pe ja la. Aamu aloitettiin yhteisellä lenkillä jonka jälkeen vaan oltiin hetki. Käytiin myös yhdessä vaiheessa fribailemassa Popin kanssa. Siitä tulisi mahtava frisbeekoira pistekoppailuun ja pituusheittoon. Pääsen itsekkin harjoittelemaan kunnolla pituusheittoa näin ison ja nopean koiran kanssa. Päivällä lähdettiin cityseikkailulle, koska halusin testata miten Popi the mettäkoira selviää kaupunkiolosuhteesta ja onko käytöksessä paljonkin korjattavaa. Domi käytti tilaisuutensa hyväkseen ja veti hihnassa täysiä, mutta oli onneksi vyötäröllä kiinni joten siinäpä kiskoi. Popi kulki rauhallisesti vierellä hihna löysällä. Säilytti rauhallisuuden ja itsevarmuutensa tuollaisessakin paikassa eli selviytyi kunnialla läpi. Vähän silta ja metalliritiläkuja jännitti, mutta siitäkin pääsi erittäin nopeasti yli eikä mene toimintakyvyttömäksi. Nuoren koiran mörköilyä. Domi onneksi näytti niissä tilanteissa esimerkkiä omalla rohkeudellaan ja vilkkaudellaan. Domihan kun tunkee joka paikkaan miettimättä. Tekee ja sitten miettii. Cityseikkailun jälkeen autolla ajelua, iltalenkki ja sisällä olemista.

Sunnuntaina kaverukset jo söi samaan aikaan ja samassa tilassa, valvotusti. Edistystä. Molemmille. Domille lepopäivä ja Popi pääsi treffaamaan kahta labbista. Noutajilla oli hauskaa ja vauhtia. Tunnin jaksoivat noutajat keskenään riehua kunnes väsy alkoi painamaan ja lähdettiin kotiapäin. Loppupäivä menikin nukkuen. Yhdessä vaiheessa ihmettelin mihin Popi lähti. Löysin sen Domin vierestä nukkumassa sängystä. Se oli sinne kömpinyt rauhallisesti ja Domille se oli ihan okei. :D
Domi löytyy tuolta peiton alla ja pää tyynyllä. ;)
Sellainen viikonloppu. Domi pääsi noutajavihastaan eroon ainakin tämän yksilön kohdalla ja Popi oppi lukemaan Domin elekieltä. Oli mielenkiintoista seurata miten niiden suhde kehittyi näinkin lyhyessä ajassa ja miten kommunikoivat keskenään. Domi jopa rauhoittui vähäsen, koska ei voinut enää kiihtyä joka tilanteessa niin paljon kun se provosoi kaveria joten löysivät kultaisen keskitien miten toimivat keskenään. Edes jos joku tuli ovesta sisälle ei aiheuttanut suurta kiihtymystä koirissa vaan innostuivat vähän ja sen jälkeen rauhoittuivat ja häippäsivät takaisin nukkumaan tai mitä olivatkaan tekemässä. Ovikellolle haukkuivat pari kertaa yhdessä ja sen jälkeen hiljaisuus. Ei jäänyt räkyttämisvaihe päälle.

Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan miten tilanne kehittyy ja mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Eiköhän asia kerrota täälläkin kun tiedetään enemmän.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Toheltaja bossu


Arvatkaa kuka pääsi tänään eläinlääkäriin ja sai kevyen tainnutuksen?

Kukapa muukaan kuin Domi. Reilu viikko sitten ilmestyi takakoipeen patti tmv. muhkura ja tunsin kun siellä sisällä on jokin tikkumainen juttu. Ensin epäilin, että onko siru lähtenyt niskasta lätkimään takajalkaan, mutta siru löytyi niskasta ja jalan patti jäi mysteeriksi. Sitä haavakohtaa/pattia putsailtiin ja hoidettiin, mutta ei hävinnyt mihinkään joten varmuuden vuoksi Domi kävi klinikalla tänään. Koira untenmaille ja koiven avaus. Kepinpalahan sieltä löytyi. Haava oli vähän tulehtunut sekä arpeutunut. Domiahan se tikku jalassa ei ollut häirinnyt mitenkään. Että sellaista. Kaikkea voi siis sattua näyttävästi. :D Se, että missä ja miten noin on käynyt niin ei harmainta aavistustakaan.

Mutta nyt on kepinpalanen poistettu ja jäljellä ihan kivan kokoinen uusi arpi. Muutama päivä pitäisi ottaa rennommin, mutta saa nyt nähdä miten sekin onnistuu kun ei sterkkauksen lepokaan kovin suunnitelmallisesti mennyt. Heh.
Viikonlopusta on tulossa jännä ja mielenkiintoinen. Domi saa erään vieraan viikonloppukylään.

maanantai 10. lokakuuta 2016

sunnuntai 2. lokakuuta 2016